Lämpöpumppulämmitysjärjestelmän käyttämä lämmönlähde vaikuttaa syntyviin sähkökustannuksiin. Yleissääntönä voidaan todeta: ilma-vesilämpöpumpun sähkönkulutus on suurempi kuin maalämpöpumpun. Tämä johtuu siitä, että maaperä luovuttaa lämpöä suhteellisen tasaisesti ympäri vuoden. Ilman lämpötila vaihtelee enemmän. Lämmöntarpeen tyydyttämiseen tarvitaan enemmän energiaa, erityisesti talvikuukausina. Toisaalta ilmalämpöpumput voidaan asentaa lähes minne tahansa, ne eivät vaadi viranomaishyväksyntää ja ovat halvempia hankkia ja asentaa. Tämä johtuu siitä, että lämmön talteenottoon ei tarvita porausta eikä kaivamista.
Lämpöpumpun käyttökustannukset ja sähkönkulutus
Kysy neuvoa asiantuntijalta
Aiheet yhdellä silmäyksellä
Lämpöpumpun toiminta perustuu jäähdytyskiertoprosessiin, jossa lämpö nostetaan tarvittavaan lämpötilaan. Tämä edellyttää lämpökierukan- tai mäntäkompressorien käyttöä. Nämä toimivat tehokkaasti ja ovat tuskin kuultavissa, mutta kuluttavat yleensä sähköä. Lämpöpumpun lämmitystehonkulutus ja miten se lasketaan, selitetään seuraavissa kappaleissa.
Lämpöpumpun sähkönkulutukseen vaikuttavat tekijät
Lämmönlähteestä riippuen lämpöpumppu tarvitsee noin 20-25 prosenttia sähköä käyttövoimana tuottaakseen lämpöä ilmasta tai maasta. Tämä tarkoittaa, että kymmenen kilowattitunnin käyttökelpoisen lämmön tuottamiseen tarvitaan noin kaksi kilowattituntia (kWh) sähköä. Lämpöpumpun vuotuinen kulutus riippuu useista vaikuttavista tekijöistä. Tärkeimpiä niistä ovat mm:
- Lämpöpumpun tyyppi
- Kausittainen tehokerroin
- Lämmöntarve
Lämpöpumpun tehonkulutuksen karkeaan laskemiseen tarvitaan kausitehokerrointa (SPF). Tämä määrittää tuotetun lämpöenergian suhteessa käytettyyn sähköenergiaan. Esimerkiksi kausitehokertoimen ollessa neljä lämpöpumppu tuottaa yhdestä kilowattitunnista sähköä neljä kilowattituntia lämpöenergiaa. Näin ollen mitä korkeampi lämpökerroin on, sitä tehokkaampi ja energiaa säästävämpi lämpöpumppu on.
Huomaa: Laskettu kausitehokerroin on teoreettinen luku. Laskelma perustuu vakioarvoihin, kuten huonelämpötilaan, lämpimän käyttöveden kulutukseen, ilmastovyöhykkeisiin ja ilmanvaihtotottumuksiin. Käytännössä SPF voi poiketa teoreettisesti määritetystä arvosta.
Kausitehokertoimen lisäksi lämpöpumpuille voidaan määrittää myös lämpökerroin (COP). Tämäkin kuvaa syötetyn ja hävitetyn energian suhdetta. COP on kuitenkin voimassa vain tiettynä ajankohtana, esimerkiksi ilman lämpötilan ollessa 15 celsiusastetta ja virtauksen lämpötilan 35 celsiusastetta. Tämä tarkoittaa, että se on vain tilannekuva.
Lämpöpumpun tehonkulutukseen vaikuttavat kausittaisen tehokertoimen ja lämmönlähteen lisäksi ratkaisevasti yksilöllinen lämmöntarve. Lämmöntarpeen suuruus riippuu asukkaiden yksilöllisestä käyttäjäkäyttäytymisestä ja rakennuksen energiatilanteesta. Esimerkiksi vanhoissa rakennuksissa, joita ei ole nykyaikaistettu, on suurempi lämmöntarve kuin hyvin eristetyissä uusissa rakennuksissa. Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä on merkitystä sillä, käytetäänkö lämpöpumppua vain tilojen lämmitykseen vai myös lämpimän käyttöveden lämmittämiseen. Näin ollen ei ole mahdollista antaa yleispätevää vastausta.
Lämpöpumpun energiankulutuksen laskeminen
Lämpöpumpun tehonkulutuksen karkeaan määrittämiseen tarvitaan kolme muuttujaa: lämmitysteho, kausitehokerroin ja käyttö- tai lämmitystunnit. Laskenta suoritetaan seuraavalla kaavalla:
Lämpöpumpun tehonkulutus = lämmitysteho/SPF x käyttötunnit.
Esimerkkilaskelma: Jos 10 kilowatin maalämpöpumppu, jonka SPF on 4,0, toimii 2000 tuntia vuodessa, se tarvitsee 5000 kilowattituntia (10 / 4,0 x 2000 = 5000 kWh).
Jos järjestelmän omistajat haluavat laskea vuotuiset sähkökustannukset, he voivat kertoa kokonaismäärän kilowatin hinnalla:
Lämpöpumpun sähkökustannukset = sähkönkulutus x kilowattituntikustannus.
Lämpöpumpun sähkönkulutukseen voidaan vaikuttaa
Suuri osa kotitalouden tarvitsemasta energiasta käytetään huoneiden ja lämpimän käyttöveden lämmittämiseen. Vaihtamalla vanhentuneen keskuslämmityskattilan lämpöpumppuun kodinomistajat voivat vähentää energiantarvettaan jopa 30 prosenttia. Jos lämmitysjärjestelmän saneerauksen lisäksi tehdään lisätoimenpiteitä, kuten vesikiertoinen tasapainottaminen tai termostaattien vaihtaminen, voidaan saavuttaa vielä suurempia säästöjä. Energiankulutuksen minimoimiseksi myös patterit on sovitettava lämmitysjärjestelmään. Lämpöpumpun tehokas kulutus saavutetaan parhaiten yhdistämällä se aurinkosähköjärjestelmään.
Voinko käyttää lämpöpumppua vain lattialämmityksen kanssa?
Lattialämmitysjärjestelmä on aluelämmitysjärjestelmä, joka siirtää lämpöä huoneeseen säteilylämmön avulla. Näin lämpöenergia jakautuu tasaisesti laajoille alueille ja vapauttaa vaikutuksensa vasta, kun se osuu kiinteisiin kappaleisiin, kuten seiniin tai ihmisiin. Suuren pinta-alan ansiosta lattialämmitys tarvitsee noin 35 asteen menoveden lämpötilan.
Vertailun vuoksi on hyvä mainita, että patteri vaatii jopa 70 asteen lämpötilan. Koska lämpöpumppulämmitysjärjestelmän hyötysuhde kasvaa sitä suuremmaksi, mitä pienemmäksi lämmönlähteen ja lämmitysjärjestelmän menolämpötilan välinen ero on, lattialämmityksen käyttö on paitsi mahdollista, mutta myös suositeltavaa. Tämä johtuu siitä, että tässä yhdistelmässä lämpöpumppu saavuttaa suurimman mahdollisen hyötysuhteen. Kaksitoimisia lämpöpumppuja suositellaan patterijärjestelmiin, joissa on korkeampi lämpötila, sekä vanhempiin rakennuksiin.
Lämpöpumpun sähköntarpeen kattaminen itse
Osan lämpöpumpun kulutuksesta voi kattaa edullisesti myös omalta katolta saatavalla aurinkosähköllä. Aurinkosähköjärjestelmät tuottavat sähköä vapaasti saatavilla olevasta aurinkoenergiasta. Itse tuotetun sähkön kulutus lisää riippumattomuutta sähkölaitoksista, mutta jotta aurinkosähköä voidaan hyödyntää, oikea suunnittelu on äärimmäisen tärkeää. Katso lisätietoja kohdasta Aurinkosähkö.
