Lämpökuorma - vaikuttavat tekijät ja laskeminen

Lämmitysjärjestelmä toimii optimaalisesti, kun se on suunniteltu ja mitoitettu oikein. Näin se on lämmityskauden aikana miellyttävän lämmin ja toimii samalla energiatehokkaasti.

Jos esimerkiksi järjestelmän teho on liian pieni rakennukseen ja olosuhteisiin nähden, tilat jäävät ruuhka-aikoina vajaaksi. Muista aina, että kosteusvaurioita ja homeen kasvua voi esiintyä tietyissä huone- ja seinäpintojen lämpötiloissa. Samoin lämmitysjärjestelmä voi olla ylimitoitettu, jolloin poltin joutuu kiertämään kysynnän ja tarjonnan epäsuhdan vuoksi. Usein toistuva jaksotus lisää polttimen komponenttien kulumista.

Tämän estämiseksi on tärkeää määrittää rakennuksen lämpökuorma. Tätä varten on olemassa standardoitu laskelma. Selitämme tarkkaan, mikä lämpökuorma on, miten se eroaa lämmöntarpeesta ja mitä lämpökuorman laskennassa otetaan huomioon.

Lämpökuorma ja sen merkitys

Lämmöntuottaja valitaan lasketun lämpökuorman mukaan. Myös lämpimän käyttöveden lämmitys on otettava huomioon. Lämpökuorma ilmoitetaan kilowatteina. Tehon on oltava riittävän suuri kompensoimaan lämpöhäviöt, myös rakennuksen vaipan kautta, ja pitämään rakennus mukavasti lämpimänä lämmityskauden aikana. Näin ollen on tärkeää, että ennalta määritetty sisälämpötila säilyy. Tämä edellyttää tiettyä kattilatehoa.

Vakiolämpökuorma voidaan määrittää joko lämmöntuottajan mitoitusta varten tai huonekohtaisesti yksittäisten lämmityspintojen suunnittelua varten. Olemassa olevissa rakennuksissa kattilat ja lämmityspinnat ovat usein liian suuria. Lisäksi pienet muutokset rakennuksen vaipassa voivat vielä vaikuttaa lämpökuormitukseen. Jopa ikkunoiden vaihtamisella voi olla merkittävä vaikutus. Tämän vuoksi on entistäkin tärkeämpää määrittää lämpökuorma, kun harkitaan lämmitysjärjestelmän nykyaikaistamista. Lämpökuorma on aina määritettävä uudisrakentamisen yhteydessä.

Lämpökuorma ei ole lämmöntarve

Lämpökuorman lisäksi kuulet usein termin lämmöntarve. Varo niputtamasta näitä yhteen, sillä ne eivät ole sama asia. Rakennuksen lämpökuorma kertoo, kuinka suuri lämmitysjärjestelmän tehon on oltava, kun taas lämmöntarve ilmaisee energiamäärän, joka tarvitaan neliömetriä kohti vuoden aikana.

Lämmöntarve tai rakennuksen energiantarve on siis kriteeri, jolla kuvataan rakennuksen energialaatua. Se lasketaan kilowattitunteina vuodessa ja sitä verrataan yhteen neliömetriin nettopinta-alaa. Lämmöntarvetta ei voi käyttää lämmitysjärjestelmän tehon määrittämiseen.

Lämpökuorman laskenta - menettely ja vaikuttavat tekijät

Uudisrakennuksen lämmitysjärjestelmää suunniteltaessa on tärkeää laskea lämpökuorma. Laskelma on tehtävä myös nykyaikaistamishankkeita toteutettaessa, sillä muuten järjestelmän lämmitysteho ei vastaa rakennuksen nykyisiä olosuhteita. Jälkikäteen tapahtuva uudelleensäätö tai tasapainotus on lähes mahdotonta. Jos järjestelmä on yli- tai alimitoitettu, tietyn pisteen jälkeen myöskään vesikiertoinen tasapainotus ei auta. Tämän vuoksi on entistäkin tärkeämpää suorittaa laskenta tarkasti. Kun ryhdyt modernisointihankkeisiin, ota yhteyttä Viessmannin kauppakumppaniin, joka huolehtii laskennasta suunnitteluvaiheessa. Uudisrakennushankkeessa laskenta kuuluu järjestelmäsuunnittelijan tehtäviin. Verkossa on joitakin lämpökuorman laskureita, jotka suorittavat lämpökuorman laskennan, mutta niiden tulokset ovat vain suuntaa-antavia ja antavat vain käsityksen lämpökuormasta alustavassa suunnitteluvaiheessa.

Standardoitu lämpökuorman laskentamenettely

Lämpökuorman laskenta perustuu DIN-standardiin EN 12831 "Rakennusten lämmitysjärjestelmät - Suunnittelulämpökuorman laskentamenetelmä". Lämpökuorma muodostuu seuraavista tekijöistä:

Siirtolämpöhäviöt: rakennuksen vaipan osien kautta tapahtuvat häviöt.

Ilmanvaihdon kautta tapahtuvat lämpöhäviöt: ilmanvaihdon virtausnopeus, vuodot ja hygieniaan liittyvä vähimmäisilmanvaihtovirta.

lisälämmitysteho: lämmitysjärjestelmän teho tuottaa lämpöä lyhyeksi ajaksi lämmitystä varten sen jälkeen, kun se on sammutettu.

Laskennassa lisälämmitystehoon lisätään siirto- ja ilmanvaihtolämpöhäviöiden summa.

Rakennuskohtaiset vaikuttavia tekijöitä

Seuraavat muuttujat ja arvot vaikuttavat merkittävästi lämmitysjärjestelmän lämpökuormaan:

Vaadittu lämpötila: DIN-standardissa määritellään standardilämpötilat sisä- ja ulkotiloille.

U-arvot: tämä arvo ilmoittaa, kuinka paljon lämpöä karkaa yhden neliömetrin läpi rakennuksen vaipan läpi, kun lämpötilaero on yksi aste. Tämä koskee kaikkia merkityksellisiä pintoja: ulkoseiniä, ikkunoita, ulko-ovia, kattopintoja, kattoja ja lattioita lämmittämättömissä tiloissa sekä vähemmän lämmitettyjen tilojen sisäovia.

Ilmanvaihto: Tämä arvo osoittaa, kuinka usein huoneen ilmamäärä vaihtuu luonnollisen tai koneellisen ilmanvaihdon avulla.

Varastointimassa: muun muassa rakennuksen paino vaikuttaa lämmitysjärjestelmän uudelleenlämmitystehoon sen jälkeen, kun se on ollut poissa käytöstä pidemmän aikaa.